Hieman erilainen talvi

Tänään Suomesta lähteneet vaihtarit saapuivat Incheonin lentokentälle. Matka oli hurjan pitkä, mutta onneksi sen sai mukavasti kulumaan katselemalla lentokoneen tv:tä. Yhden kokonaisen elokuvan ehdinkin katsoa matkan aikana, muuten aika kului tutkimalla eri elokuvavaihtoehtoja tai puhumalla muiden kanssa. Olimme varmaan äänekkäin ryhmä lentokoneessa, anteeksi kaikille kanssamatkustajille.
Lentokoneen laskeuduttua meidän piti hoitaa itsemme sitten ulos lentokentältä. Mitään ongelmia ei ilmennyt, meidän matkalaukutkin tulivat tosi nopeasti!
Kun tulimme ulos ovista meitä oli vastassa isäntäperheemme ja YFUn toimihenkilö. Oma isäntäperheeni oli vain hieman myöhässä, yhden perhe ei ollut tullut vielä kun minä ja perheeni lähdimme pois. Pelottavinta oli soittaa Korean YFUn pomolle, en saanut mitään selvää siitä mitä hän sanoi minulle koreaksi. Enkä kyllä hirveämmin muidenkaan puheesta, mutta tännehän on juuri sitä varten tultu! Oppimaan kieltä!
Ensi maanantaina alkaa sitten YFU-valmennus Soulissa. Onneksi hostsiskoni vie minut toimistolle ensimmäisenä päivänä ja hän sanoi, että käytämme vain yhtä bussia, josta nousemme aivan toimiston edessä. Hyvä vain, niin ei heti tarvitse seikkailla yksin takaisin talolle monella eri bussilla.

Täällä on hyvin outoa. On kylmä muttei lunta missään. Aivan pieniä kinoksia olen nähnyt, mutta ei mitään verrattuna Suomeen. Ehdimme jo käydä kaupoilla tämän päivän aikana ja bongasin heti alkuun pari Starbucksia! Niihin sitten, kun on aikaa, Suomestahan ei vielä löydy.
Päivän ostoksiin kuului vain bussikortti, jottei tarvitse aina maksaa matkaa erikseen. Kävelimme metroaseman lävitse ja se oli hiieman erilainen verrattuna Suomeen. Todella iso rakennus ja paljon kauppoja. Ja tämä oli pieni asema, koska siinä ei ollut bussi- tai juna-asemaa yhdistettynä. Ihan kiva.
Muita kivoja asioita: pyyhkeet ovat tajuttoman pieniä. Sellaiseen käsipyyhkeeseen pitää aina suihkun jälkeen kuivata. Mutta ruoka on hyvää, olen jo kahteen kertaan ehtinytkin syödä! Lentokonesapuskatkin yllättivät, ne olivat ihan hyviä. Tai sitten minulla oli todella kova nälkä.
Isäntäperheeni, jossa asun nämä ensimmäiset 10 päivää on aivan ihana! Voisin hyvin asua täällä koko vuoden, mutta pian Soul kutsuu. Autolla ajaminen on täällä muuten aika mielenkiintoista eikä melkein kukaan pidä turvavyötä. Onneksi me vaihtarit emme saa ajaa autoa (ei todellakaan tee mieli, kun on katsonut missä korealaiset tekee u-käännöksiä ja sitä rataa)...

Seuraavan kerran tulee postaus varmaan ensi viikon aikana, ehkä vasta viikonloppuna. Saa nyt nähdä, mitä kaikkea jännää kerrottavaa minulle tulee valmennuksesta.